Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2014!

Äiskä löys tuolta M&M:n sivuilta tämmösen korttigeneraattorin ja päätti, että meidän tämän vuoden kortit on sitten tässä. Joten: Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2014 kaikille karvakamuille ja niiden palvelijoille! 

R.I.P mun nyytit

Torstai-aamu oli ihan tavallinen aamu. Mä nukuin pidempään ku kaikki muut. Niin ku näkyy mulla ei ollu mitään aavistusta aamulla, et mitä päivä tois tullessaan.

Sit äiskä ja iski käski mut mukaansa ja me lähettiin autoilee, ne ei oikei koko matkal puhunu mitään. Sit me tultiin peril, me oltiin eläinlääkäris! Viimeks ku mä oon ollu tääl, multa vietiin pari hammasta. Ehkä tää oli sellanen samanlainen reissu, vaik ei mun hampaissa mitään vikaa taida olla. Se eläinlääkäri oli kauheen mukava ja melkein heti se sit pistikin mulle jotain ainetta ja mä nukahdin. Mä en tiedä kuinka kauan mä olin nukuksis, mut kun mä heräsin äiskää ja iskää ei ollu missään ja mua vähä sattu. Voi sitä riemua ku ne sit lopulta tuli mua hakee! Kun mä pääsin autoon mä nukahdin heti ja kotona mä jatkoin vaan nukkumista. Illal mä olinki jo ihan pirtee, vähä mä ihmettelin et miks mul oli sellanen lappu tos mun nyyttien kohdal.

Seuraavan päivän mä sen sit tajusin, kun olin selvinny kipulääkkeistä. Se eläinlääkäri oli vieny mun nyytit! Siis mun miehisyyden! Mä oon täs nyt pari päivää käsitelly sitä, enkä mä niil kovin vihanen siitä oo. Yks asia mikä mua jurppii enemmän ku se on se, että mul pistettiin tämmönen tötterö päähän. Mä en kuulemma sais nuolla sitä haavaa, ku siin ei oo enää sitä lappua!

Ton tötterön takia mä nyt sit mökötän ja ulisen tääl mun kopperossa! Koittaisivat ite miltä tuntuu kävellä tömmösen kanssa. Onneks ne sentään tajus antaa mul kipulääket, ettei mua sattuis niin paljo! Ei oo muuten hirveen kivaa touhua, ku tommosta liimalappua revitään vehkeitten vierestä irti.

Pikkuveli!

Tänään mä sen sitten sain! Ihan oikeen pikkuveljen, se on sellanen bokseri. Äiskä ja iski on miettiny sitä jo jonkin aikaa, mä oon kuulemma niin seurallinen. Iskillä oli kyllä kova vakuuttelu äiskälle, et pikkuveli tekis hyvää mulle. Äiskän mielessä vilkku vaan kauhukuvat siitä, et kämppä on lattiasta kattoon revitty ja riekaleiks pistetty sen jälkeen ku meit on kaks. Käykääks kattoo pari kirjotusta taaksepäin, sieltä löytyy mun tuhoja ku koiraportti oli jääny noilta kahelta vahingossa auki. 

Tässä kuva musta ja mun pikkuveljestä Hönöstä.

Me ollaan oltu sen kanssa heti ekasta päivästä ihan bestiksii, vaik se onkin bokseri. Mä en aluks meinannu uskoo et se on ihan kakara, ku se on mua VAAN 3 kiloo pienempi. Mut sit äiskä ja iski sano et siitä voi tulla JOPA 40 kilonen ku se on aikuinen. Mä vähä aattelin et mä voisin kouluttaa siitä itelleni sellasen henkivartijan, se vois sit tehä kaikki vahtihommat ja sellaset mun puolesta. En kyl tiä miten siin käy, ku ei se osaa edes haukkua. 

Vaik me kuin Hönön kans tykätään leikkiä (välillä äiskän ja iskin mielestä kuulemma liian rajusti), niin äiskä halus lähtee mun kans ns. aikuisten lenkille. Me käytiin hakee mun eka bestis Rontti ja sen äiskä Maija ja mentiin niitten kans tonne lähimettään. Siellä me saatiin Rontin kanssa juoksennella vapaana, niin paljon ku jaloista lähti. Sen verran mä jaksoin olla paikallani, et äiskä sai napattua musta tän kuvan. Aika komeet maisemat, vai mitä?

Tässä vielä kuva musta ja Rontista.

Ensilumi

Tänään se sitten satoi! Voi pojat tätä riemua! En mä osaa teille kertoo kuinka kivaa se oli, et ku aamulla pääsi pihalle ja maa oli valkonen! Video kertokoon sen mun puolesta!

Mä olen valmistautunu tulevaan talveen paremmin ku hyvin. En mä vielä oo mitään talvitakkia tai puseroo pitänykkään päälläni, ku on niin lämmin ollu. Heti ku rupee päivät pysyy miinuksen puolel niin sit vasta. Äiskä teki mulle tämmösen kauhe.. krömöm kauniin vihreen villapaidan, tossa langassa on jotain heijastin juttua mukana. Tosin äiskä oli sitä mieltä, et ne ei ihan riitä ja laitto lahkeisiin vähä tommosta heijastin nauhaa lisäks.

Sitten mä sain iskin äitiltä tämmösen super hienon manttelin, Top Gun-merkki ja kaikkee!

Näiden lisäks äiskä osti kaveriltaan tämmösen tosi lämpimän takin. Jos ei näillä tarkene pihalle talvella, niin mun mielestä ei sinne sit tarviikkaan mennä!

Huomiota voi myös erityisesti kiinnittää siihen, kuinka hienosti mä osaan seistä paikallani käskystä. Me ollaan äiskän kanssa harjoteltu sitä PALJON. Ja nyt ku me alotettiin tokoilemaan, niin siitä on ollu hyötyä. Tää seisominen on ollu mulle ihan jees, mut maahan meneminen onkin sitten toinen juttu. Äiskä joutuu välillä monta kertaa palaamaan mun luokse sen jälkeen kun oon maahan mut jättäny. Kokeilis ite välillä makailla kylmällä lattialla! 

Kiskot ne kirskuivat, Kuopioon käy tie...

Kuopioon kävi mun ja äiskän tie lauantaina, tää oli mun toinen reissu ku mun piti olla junassa.. Me lähdettiin Harjavallasta semmosella kolisevalla vanhalla junalla liikkelle ja mua vähä aluks pelotti se kolina. Sillä kolina junalla me mentiin Tampereelle asti, siellä meidän piti odottaa yli tunti seuraavaa junaa! Oli siellä porukkaa, äiskä oli ylpee ku jaksoin nätisti olla siinä sen lähellä ja annoin kahden pikku lapsen rapsutella mua! Seuraava juna olikin onneks hiljanen, mä nukuin puolet matkasta ja sillä päästiin Pieksänmäelle asti. Onkohan siellä piesty paljo ihmisiä ku sillä on semmonen nimi? Sieltä sitten taas uuteen junaan ja mulla iski hirvee nälkä. Äiskä oli sitten paras ja anto mulle vähä sian sydäntä pahimpaan nälkään. NAM! Kuopiosta piti sitten vielä autolla mennä puoli tuntia "mummulaan", siellä mä pääsin sitten juoksemaan heti vapaana ja kyllä juoksinkin. Äiskä oli ihan hermona kun en millään meinannu asettua paikalleni ja yölläkin olin niin hermona että vähä lorautin pissaa yöllä lattialle ja monta kertaa äiti joutu käyttämään mua pihalla. 

Sunnuntaina äiskä pakkas mut ja treeniliivin autoon, ihmettelin että mihinkäs nyt ollaan menossa. Me mentiin Liperissä järjestettävään mätsäriin. Äiskä sai taas olla musta ylpee ku olin niin nätisti siellä muitten koirien keskellä. Muuten mä esiinnyin siellä edukseni, mutta se pöydällä oleminen ja uus ihminen ovat mulle niin jännittäviä asioita et meinasin taas tippua alas. En mä niitä pelkää, mulle vaan tulee semmonen hepuli aina ku se on niin ihana se ihminen. Sen pöytä homman takia se mulle anto sitten sinisen nauhan ja lopulta olin sitten sinisten kolmas. Palkinnoks sain pari sian korvaa, pallon ja lelun. 

Nyt koko viikko ollaan sitten juostu äiskän kanssa sen sukulaisten luona ja mä oon käyttäytyny kuulemma ihan hyvin. Mun mielestä mä oon ollu erinomaisesti! Äiskän serkkujen, jotka on aika pieniä vielä, niin mä vaan nuuhkasin ja nuolasin. Ja äiskän mummon ja ukin luonakin vaan yhen sohvan mylläsin petipaikaks. Loppu viikosta se ei kuulemma mua ota mukaan enää, ku on kuulemma sellasia paikkoja että sillä menis vaan hermot muhun. Saanpahan viettää aikaa "mummun" kanssa sitten kahestaan, se vie mua pitkille lenkeille metsään ja syöttää mulle äiskältä salaa herkkuja.

Lenkkeilyä

Me käydään äiskän kans nykyään paljo lenkillä agiliitely paikan takana olevas mettäs. Äiskä sanoo et sen hermo lepää ku se pääsee mettään, mä en pistä pahakseni. Yleensä me kierretään polkuja miten sattuu ja sitten ennen ku me lähetään kotiin niin äiskä päästää mut vapaaks juoksee hiekkamontun pohjalle ja heittelee mul keppiä! Tänään ku oli niin hieno auringon paiste niin äiskä sit päätti et mun täytyy poseerata tommosella isolla kivellä kun on siinä meidän lenkin varrella. 

Ei sen kännykässä ihan toi laatu oo paras mahdollinen, mut kyl mun komeet piirteet tästä kuvasta tulee hyvin esille! Sitten me oltiin äiskän kans myös yhteikuvassa, mun varjo näyttää tässä kuulemma ihan bätmänin varjolta. Se onki äiskän ja iskin yks suosikkihahmoista.

Viikon päästä mä pääsen toista kertaa elämässäni junaan. Äiskä päätti pitää lomaa ens viikon ja me jätetään iski kotiin ja lähdetään äiskän kotiseuduille Savoon. Toivottavasti mä saan tälläkin kertaa niitä samoja hirven luita syötäväks ku viimeks oli, on ne vaan niin eri hyviä!

Synttärit!

Mul onki tänään synttärit! Mä täytän 1 vee! Oon siis jo iso poika. Mul on ollu kiva viikonloppu, eilen käytiin äiskän kans agiliitelee. Me oltiin nyt tosi kaukana liitelee ja jossain hallis. Me jatketaan kuulemma treenejä nyt siellä ku tulee talvi, eikä pihal voi enää olla. Höh.

Sit ku me oltiin oltu kotona vähän aikaa niin mun kaveri Vito tuli käymää ja meil oli niin rajut leikit et mein telkkari meinas tippuu pöydältä. Sen jälkeen me saatiin komento pihal, ihme niuhotusta mä sanon. Illall mä olinki niin väsy etten mä oikein jaksanu mitään touhuta.

Tänään mä oonkin ollu sit niin sankarii että, äiskä oli ostanu mulle "kotoisaa Bostonin pataa". Sen se sit koristeli ja täs oli lopputulos! Oli muuten hyvää!

Ja olihan sen pakko sitten mulle vielä tommoset hökötykset pistää päähän, kuulemma synttäreitten takii. Pöhkö se on! Kaikkee määkin joudun kestää!

Koiraportti

Meillä on kotona sellanen koiraportti, minkä äiskä ja iski osti tohon keittiön ja eteisen väliseen oviaukkoon. Sen tarkotus on kuulemma pitää mut pois pahan teosta keittiöstä ja olkkarista. Tänään se sit tapahtu, ne unohti sen portin auki töihin lähtiessään! Kyllähän mä saan päiväni eteisessäkin kulumaan, mut oli se sit eri jännää olla koko päivä yksin koko kämpäs, oli aika kingi olo! Tämmöstä mä sit sain aikaan päivän aikana:

Näitten lisäks mä söin muutaman iskin DVD-koteloo palasiks ja keittiön pöydältä kaadoin iskin aamukahvin jämät lattialle. 

Mätsäreitä ja lisää lomailua

Heippa pitkästä aikaa! Me ollaan äiskän ja iskin kaa oltu niin lomalla että on kirjottelu jääny väliin. Nyt on sit äiskän ja iskin lomat lusittu ja ne lähtee ens viikolla takas töihin ja mä jään pitää taloo pystys. 

Täs kahen viikon aikana me ollaan käyty vaan kerran agiliitelee, siilo iski oli mukana ja otti musta kuvia. Se ei ollu kuulemma ihan helppo homma, mutta tässä muutama onnistunu. Mä oon taas pikkasen parantanu tota paikalla istumista, nyt äiskäkin kerkee reagoimaan paremmin.

Reilu viikko sitten keskiviikkona me oltiinkin sit mun eka mätsärissä. Ne oli ihan tossa mein kulman takana torilla. Päästiin paikkalle niin mä menin heti ihan sekasin kaikista hajuista, enkä meinannu tajut mistään mitään. No sitten ku oli kuulemma aika alottaa, niin luonto äiti teki mulle tepposet ja se päätti et nyt alkaa satamaan! Ja sitä vettä sitten tuli eikä meinanu, ihan hirveetä! Mä vaan änkesin äiskän syliin ja uikutin et nyt lähdetään. Se mitään tajunnu, mul oli jo kauhee vilu ja sit se vaihto mun hihnan sellaseen ihmeelliseen ohkaseen ja sit mentiin tosi monen koiran kans kehään pyörii. Eka me oltiin kaikk siel ja sit parettain. Mä sain punasen nauhan ja sellasen herkun, äiskä ja iski oli tosi ylpeitä musta. Sit ku oli taas mun vuoro, kaikkien punasen joukosta mä olin sit neljäs ja sain taas lisää  herkkuja! Sain mä jonkun pokaalin ja ruusukkeenkin, äiskä ja iski niistä enemmän välittää ku minä. 

No sit ton reissun jälkeen äiskä tulikin sit kipeeks eikä me oo oikein tehty mitään ihmeellistä. Tänään me oltiin Porissa mätsärissä, onneks ei satanu vettä. Me jouduttiin odottelee tosi kauan ja mulla meni hermot, enkä sit lopulta siel kehäs enkä sil tyhmäl pöydäl jaksanu käyttäytyy. Pöydäl mä olin vähä aikaa nätisti, mut sit meni hermo ja mä vaan huusin. Äiskä kuulemma pelästy tosi pahasti! Pöh, syytäkin! Sinisen nauhan ja namin mä sain ja sinisten kehässä mä vaan makailin ku en enää jaksanu, eikä me enää jatkoon päästy.

Toivottavasti seuraaval kerral ei tarviis odotella niin kauaa niin mäkin jaksaisin esitellä mun parhaita puolia!

Lomalla!

Mul onki ollu ihan huippu viikko, äiskä ja iski on molemmat ollu lomalla eikä mun oo tarvinnu olla juuri olenkaa yksin kotona! Ihan huippua! Me käytiin maanantain äitin kaa agiliitetee ja mul ei taas oikein pää meinannu kestää kaikkia hajuja ja muita koiria. Äiskä oli ihan ihmessään kun käsky "odota" ei meinannu mennä mun jakeluun millään, mäkin olin vähä ihmeissäni mutta ne HAJUT! Ja sit ku mä niin tykkään tehdä niit esteitä! Äiskä käski huomauttaa teille, että ei me mitään korkeita hyppyjä tai keppejä siellä tehä. Ja jos me jotain hyppyjä tehään niin ne on sellasii matalii. Nyt ku äiskä sit on lomal niin me käytiin eilen ihan kahestaan siel kentäl harjottelee sitä odottamista. No mähän istuin siellä esteen takana ku tatti, ei mulla mikään kiire mihinkään ollu. 

Ensin katsotaan tuleeko vasemmalta joku, ei tule. Sitten katsotaan oikealle, ei tullu ketään. Sitten katsotaan äiskää ja sitten saa vasta luvan tulla yli. Oli meillä hauskaa!

Äiskä on vähä miettiny et se vaihtais mun treeninamit, nyt mä oon saanu makkaraa tai nakkii. Tämä riippuu siitä mitä iskin on tehny mieli kaupasta. No niissä on kuulemma jotain suolaa ihan hirveesti ja äiskä ei haluu et mä syön sitä. No äsken se sitten soitti jonnekkin Kivikylään ja kysy et olisko niillä sian sydämii myynnis, no olihan niillä! Kaks kiloo se niitä mulle raahas sieltä. Meillä ei mun mielestä oo kovin isoo pakastin mihin ne mahtuis ja oon sitä mieltä et mä voisin syödä ne kaikki heti niin hyvältä ne tuoksi tuolla keittiössä!

Agitreeniä ja askartelua

Käytiin maanantaina äiskän kanssa pitkästä aikaa agitreeneissä. Meil oli kahden viikon tauko, enkä mä oikein tykänny siitä. Aluks mä en oikein päässy hommaan mukaan, ku kentäl oli tullu niin paljo hajui sinä aikan ja mä vähä karkasin äiskältä. Sit ku mä sain mun hajukiintiön täyteen mä olin "ihan paras", sillai se äiskä mul ain kiljuu ku mä teen jotain oikein ja pidän hyvän kontaktin treeneis. Sit ku mä oon se "ihan paras" niin mä saan paljo nakkii ja äiskä on viikon ihan pähkinöinä. Äiskä sano iskille et sen tarviis tulla joku kerta kuvaamaan meitä et mä voisin sit laittaa tän blogiin kuvia ku mä oon "ihan paras". 

Keskiviikkon me oltiinkin äiskän kans kentällä talkoissa, ku tänään lauantaina siellä on semmonen kaupunkitaistelu agilityssä. Siel mä kuulin ku äiskä ja mein ohjaaja puheli et halutaanko me jatkaa 

talvella treenaamista ja arvatkaa oliko äiskä taas ihan pähkinöinä. Se selitti iskille et mä oon "ihan paras" 

ku mein ohjaaja haluaa mein jatkavan treenaamista. Sit tänään ku me oltiin siellä kaupunkitaistelussa se on siis täällä Harjavallassa järjestettävä agilitykisa johon osallistuu lähikuntien agiporukoita ja ne kisaa joukkueina

eriluokissa. Sit ku oltiin äiskän kaa sieltä lähdössä niin se mein ohjaaja huikkas äiskäl et te oottekin sit Patun kans tääl ens vuon. Äiskällä vähä suu loksahti auki ja se vähä toppuutteli sitä ohjaaja, 

mut mun mielestä jos mä oon "ihan paras" ja me talvi ja ens kesä äiskän kans treenataan ihan hullun niin

 miks ei. No se jää nähtäväks! Me siellä kentällä keskiviikkona muuten mitattiin mun säkä ja mittariin tuli lukema 36 senttiä, mä oo yhen sentin liian korkee mineihin ja äiskää vähä harmittaa, mut toivottavasti se menee pian ohi. Tässä pari kuvaa ku harjoteltii pöydällä seisomista.

Tossa kun mä aiemmin sanoin et äiskä on ihan pähkinöinä ku mä oon "ihan paras" ja teen nii ku se haluaa, se tarkottaa yleensä sitä et saan enempi herkkui ku muuten. No täl viikkoo se ei ihan menny niin. Ku mun mielestä meidän eteisessä (mä oon siel päivät ku äiskä ja iski on töis) sellaset lattia listat on vähä väärän väriset ja mä sit päätin auttaa äiskää ja iskii remontoimaan ja oon nyt parin päivän ollu reipas ja repiny niitä seinästä irti. Mä kyl ihmettelen ku ne ei oo arvostanu mun touhuumista. Miettivät vaan et toivottavasti tää "vaihe" menee nopeesti ohi. Tässä vielä mun taidon näyte mitä listoille voi tehä.

Mökillä

Mä pääsin pitkästä aikaa mökille! Mä tiesin jo kotoo lähdettäessä et nyt pääsen jonnekkin kivaan paikkaan, ku äiskä pakkas mulle paljo lelui, viltin ja ruokaa mukaan. Autossa äiskä ja iski naureskeli mua ku mun silmät oli kuulemma lautasantennin kokoset, niin innoissani mä olin!

Mökillä on kivaa kun mä saan olla ulkona, eikä mua yhtään haittaa et mä oon narussa. Sen kans on vaan tarvinnu oppii olemaan ja se on mulle ihan okei. Parasta mökillä on mun punanen pallo, mä oon aika epeli kuljettaa sitä. Kattokaa vaik ite tosta videolta!

Sit ku on tarpeeks pelannu pallon kans niin on kiva ku voi heittää vattalleen nurmikolle.

Mä näytän kuulemma ihan sammakolta kun mä maakaan näin. 

Huomenna onkin pitkästä aikaa agilityy, viime kerrasta onki jos sit kaks viikkoo. Edellinen kerta jäi välistä ku äiskä jätti mut kotiin ja meni kattelee Sastamaalan kisoja. Mä olin kyl kovasti sitä mieltä et mun olis kuulunu päästä mukaan, mut äiskä epäili et en osais käyttäytyy siellä, eikä se kuulemma olis kerenny mua vahtimaan. 

Mätsäreitä ja sääntöjä

Meinasinpa pudota sohvalta yks päivä kun äiskä melkein hyppäs pystyyn ku huomas että tässä meidän lähellä on vielä syksyn aikana kahdet mätsärit. Nyt alko kuulemma kolmen viikon tehotreenaaminen niitä varten. Tässä vaiheessa meikä poika livisti alta pois, mutta siinä vaiheessa kun tajusin että pelkällä seisomisella saa nakkia niin voi pojat! Eipä oo tässä talossa ennen näin helpolla nakkia saanu! Täytyy myöntää et en mä kyl ihan heti tajunnu että mitä tarkottaa "seiso", ku halusin kovasti vaan istuu. 

Sit se sano et mua tarviis sit tuttujen tulla lääppimään naamaan, katoin sitä kysyvästi et "ootko tosissas". Täytyis kuulemma malttaa antaa "vieraiden" ihmisten tutkia legot ja muutenkin mun komeaa kuontaloa, että saa sitten tuomarikin kurkata. Äiskä pelkää että mun käy hassusti jos pöydälle joutuu näyttää, kun toisella kertaa eläinlääkärissä olin niin innoissani siitä lääkäristä et meinasin tippua pöydältä alas. Kyl mä sanon et turhaan se hermoilee, eihän se sillon eläinlääkärissäkään ollu lähelläkään tippumista, luulee vaan.

Meille tuli tässä viikko sitten myös uus tyhmä sääntö. Mä oon ennen saanu olla sohvalla kattoo telkkuu iskän ja äiskän kanssa. Yks päivä äiskä sit sano et sohval ei oo enää mitään asiaa, ku se huomas et mä olin syöny sohvatyynyyn reiän. Hirvee meteli siitä nous eikä sohval ei enää menty. Yks päivä mä sit aattelin ku iskä oli vaan kotona et mä koitan jos se ei vaik muistais enää tätä sääntöö. Menin varovasti sen kylken kii ja sit ku se tajus et oon siin vieres katoin isoil ruskeil silmil sitä kysyvästi. 

Iskä totes "Patu ku sä et sais olla sohval, sun tarviis men lattial. Vai mitä mielt sää oot?" 

Mä sit sit katoin iskää silmiä räpäyttämättä ja päästin piiiiiiiiiiiiiiitkän pinkeen pierun ja surkeen ulvahduksen siihen päälle. Siinä sulle mielipidettä lattial menemisestä. Iskä ei oo kyl kovin hyvä ottaa palautetta vastaan kun se vaan nauro mulle. Ja kerto kai se tästä äiskällekkin ja sit ne nauro molemmat mulle.

Nyt siitä säännöstä on jo mun onneks vähä jo lipsuttu ja mä saan olla sohval  melkein ku ennenkin, äiskä on kyl tosi tarkka ton tyynyepisodin jälkeen et en vaan syö mitään enää tääl. 

Sanon vaan et parempi olla jatkossa syömättä ku syksy tulee niin on paljo kivempi olla sohval äiskän kainalos lämpimäs ku yksin lattial.

Täältä tulee Patu!

Moro vaan kaikille!

Mun nimi on Patu ja mä oon Bostoninterrieri. Oikeelta nimeltäni mä olen Outsapopin Unabomba.

Ikää mulla on huikeat 10kk.

Tällä hetkellä mä asustelen Satakunnassa, tarkemmin Harjavallassa mun iskin ja äiskän kanssa. 

Mulla on myös pari velipuolta, ne on sellasii pikkusii ja niil on pitkät hännät.

 Tää täs on Elmeri, se koittaa välil haastaa leikkiin mut äiskä on sitä mieltä et parempi olla leikkimättä.

Ja tää vaalee on sit Sulo, se vaan ain nukkuu ja on mun mielestä vähä tylsä.

Koska me bostonit ollaan tosi energisii, mä varsinkin on iskil ja äitil välil tekemistä et ne saa "kulutettuu" mut loppuun. Äiskä ja mä käydään maanantaisin harjottelee agilityy, ihan vaan sellasta pentujuttuu, ku ei näin nuori saa kuulemma viel hyppii. Sit se on käyny mun kans myös sellasel arkitottelevaisuuskurssil koirakoulus, mis mä opein kaikkii hienoi temppui. Siellä myös harjoteltiin hihnassa kävelyy ja ekal kävelyl mä en oikein tajunnu homman juonta ja olin ihan märkä vedestä. Toisel kerral mä kävelinki sit jo ihan mallikkaasti ja musta ollaan oltu tosi ylpeitä. Kovasti äiskä on haaveillu et menis mun kans tokoilee, se on kuulemma tosi tarkkaa puuhaa enkä mä tiedä miten äiskän hermot kestää sellasta jos tarvii asennossa seisoo? Makkararuutua ollaan harjoteltu myös pari kertaa ja mun haaveena on isona olla jälkikoira, parempi kun muut vaikka ei meillä bostoneilla kuulemma ole jotain peekoo-oikeuksia että voitais kisata ja voittaa kaikki.

Lisätään tähän loppuun vielä pari edustukuvaa minusta itsestäni! Kuulemisiin!

Ps. mä toivon et äiskä saa tän blogin näyttää mahdollisimman nopeesti fiksummalta kuin mitä se nyt on.