Pikkuveli!

Tänään mä sen sitten sain! Ihan oikeen pikkuveljen, se on sellanen bokseri. Äiskä ja iski on miettiny sitä jo jonkin aikaa, mä oon kuulemma niin seurallinen. Iskillä oli kyllä kova vakuuttelu äiskälle, et pikkuveli tekis hyvää mulle. Äiskän mielessä vilkku vaan kauhukuvat siitä, et kämppä on lattiasta kattoon revitty ja riekaleiks pistetty sen jälkeen ku meit on kaks. Käykääks kattoo pari kirjotusta taaksepäin, sieltä löytyy mun tuhoja ku koiraportti oli jääny noilta kahelta vahingossa auki. 

Tässä kuva musta ja mun pikkuveljestä Hönöstä.

Me ollaan oltu sen kanssa heti ekasta päivästä ihan bestiksii, vaik se onkin bokseri. Mä en aluks meinannu uskoo et se on ihan kakara, ku se on mua VAAN 3 kiloo pienempi. Mut sit äiskä ja iski sano et siitä voi tulla JOPA 40 kilonen ku se on aikuinen. Mä vähä aattelin et mä voisin kouluttaa siitä itelleni sellasen henkivartijan, se vois sit tehä kaikki vahtihommat ja sellaset mun puolesta. En kyl tiä miten siin käy, ku ei se osaa edes haukkua. 

Vaik me kuin Hönön kans tykätään leikkiä (välillä äiskän ja iskin mielestä kuulemma liian rajusti), niin äiskä halus lähtee mun kans ns. aikuisten lenkille. Me käytiin hakee mun eka bestis Rontti ja sen äiskä Maija ja mentiin niitten kans tonne lähimettään. Siellä me saatiin Rontin kanssa juoksennella vapaana, niin paljon ku jaloista lähti. Sen verran mä jaksoin olla paikallani, et äiskä sai napattua musta tän kuvan. Aika komeet maisemat, vai mitä?

Tässä vielä kuva musta ja Rontista.