Agitreeniä ja askartelua

Käytiin maanantaina äiskän kanssa pitkästä aikaa agitreeneissä. Meil oli kahden viikon tauko, enkä mä oikein tykänny siitä. Aluks mä en oikein päässy hommaan mukaan, ku kentäl oli tullu niin paljo hajui sinä aikan ja mä vähä karkasin äiskältä. Sit ku mä sain mun hajukiintiön täyteen mä olin "ihan paras", sillai se äiskä mul ain kiljuu ku mä teen jotain oikein ja pidän hyvän kontaktin treeneis. Sit ku mä oon se "ihan paras" niin mä saan paljo nakkii ja äiskä on viikon ihan pähkinöinä. Äiskä sano iskille et sen tarviis tulla joku kerta kuvaamaan meitä et mä voisin sit laittaa tän blogiin kuvia ku mä oon "ihan paras". 

Keskiviikkon me oltiinkin äiskän kans kentällä talkoissa, ku tänään lauantaina siellä on semmonen kaupunkitaistelu agilityssä. Siel mä kuulin ku äiskä ja mein ohjaaja puheli et halutaanko me jatkaa 

talvella treenaamista ja arvatkaa oliko äiskä taas ihan pähkinöinä. Se selitti iskille et mä oon "ihan paras" 

ku mein ohjaaja haluaa mein jatkavan treenaamista. Sit tänään ku me oltiin siellä kaupunkitaistelussa se on siis täällä Harjavallassa järjestettävä agilitykisa johon osallistuu lähikuntien agiporukoita ja ne kisaa joukkueina

eriluokissa. Sit ku oltiin äiskän kaa sieltä lähdössä niin se mein ohjaaja huikkas äiskäl et te oottekin sit Patun kans tääl ens vuon. Äiskällä vähä suu loksahti auki ja se vähä toppuutteli sitä ohjaaja, 

mut mun mielestä jos mä oon "ihan paras" ja me talvi ja ens kesä äiskän kans treenataan ihan hullun niin

 miks ei. No se jää nähtäväks! Me siellä kentällä keskiviikkona muuten mitattiin mun säkä ja mittariin tuli lukema 36 senttiä, mä oo yhen sentin liian korkee mineihin ja äiskää vähä harmittaa, mut toivottavasti se menee pian ohi. Tässä pari kuvaa ku harjoteltii pöydällä seisomista.

Tossa kun mä aiemmin sanoin et äiskä on ihan pähkinöinä ku mä oon "ihan paras" ja teen nii ku se haluaa, se tarkottaa yleensä sitä et saan enempi herkkui ku muuten. No täl viikkoo se ei ihan menny niin. Ku mun mielestä meidän eteisessä (mä oon siel päivät ku äiskä ja iski on töis) sellaset lattia listat on vähä väärän väriset ja mä sit päätin auttaa äiskää ja iskii remontoimaan ja oon nyt parin päivän ollu reipas ja repiny niitä seinästä irti. Mä kyl ihmettelen ku ne ei oo arvostanu mun touhuumista. Miettivät vaan et toivottavasti tää "vaihe" menee nopeesti ohi. Tässä vielä mun taidon näyte mitä listoille voi tehä.

Mökillä

Mä pääsin pitkästä aikaa mökille! Mä tiesin jo kotoo lähdettäessä et nyt pääsen jonnekkin kivaan paikkaan, ku äiskä pakkas mulle paljo lelui, viltin ja ruokaa mukaan. Autossa äiskä ja iski naureskeli mua ku mun silmät oli kuulemma lautasantennin kokoset, niin innoissani mä olin!

Mökillä on kivaa kun mä saan olla ulkona, eikä mua yhtään haittaa et mä oon narussa. Sen kans on vaan tarvinnu oppii olemaan ja se on mulle ihan okei. Parasta mökillä on mun punanen pallo, mä oon aika epeli kuljettaa sitä. Kattokaa vaik ite tosta videolta!

Sit ku on tarpeeks pelannu pallon kans niin on kiva ku voi heittää vattalleen nurmikolle.

Mä näytän kuulemma ihan sammakolta kun mä maakaan näin. 

Huomenna onkin pitkästä aikaa agilityy, viime kerrasta onki jos sit kaks viikkoo. Edellinen kerta jäi välistä ku äiskä jätti mut kotiin ja meni kattelee Sastamaalan kisoja. Mä olin kyl kovasti sitä mieltä et mun olis kuulunu päästä mukaan, mut äiskä epäili et en osais käyttäytyy siellä, eikä se kuulemma olis kerenny mua vahtimaan. 

Mätsäreitä ja sääntöjä

Meinasinpa pudota sohvalta yks päivä kun äiskä melkein hyppäs pystyyn ku huomas että tässä meidän lähellä on vielä syksyn aikana kahdet mätsärit. Nyt alko kuulemma kolmen viikon tehotreenaaminen niitä varten. Tässä vaiheessa meikä poika livisti alta pois, mutta siinä vaiheessa kun tajusin että pelkällä seisomisella saa nakkia niin voi pojat! Eipä oo tässä talossa ennen näin helpolla nakkia saanu! Täytyy myöntää et en mä kyl ihan heti tajunnu että mitä tarkottaa "seiso", ku halusin kovasti vaan istuu. 

Sit se sano et mua tarviis sit tuttujen tulla lääppimään naamaan, katoin sitä kysyvästi et "ootko tosissas". Täytyis kuulemma malttaa antaa "vieraiden" ihmisten tutkia legot ja muutenkin mun komeaa kuontaloa, että saa sitten tuomarikin kurkata. Äiskä pelkää että mun käy hassusti jos pöydälle joutuu näyttää, kun toisella kertaa eläinlääkärissä olin niin innoissani siitä lääkäristä et meinasin tippua pöydältä alas. Kyl mä sanon et turhaan se hermoilee, eihän se sillon eläinlääkärissäkään ollu lähelläkään tippumista, luulee vaan.

Meille tuli tässä viikko sitten myös uus tyhmä sääntö. Mä oon ennen saanu olla sohvalla kattoo telkkuu iskän ja äiskän kanssa. Yks päivä äiskä sit sano et sohval ei oo enää mitään asiaa, ku se huomas et mä olin syöny sohvatyynyyn reiän. Hirvee meteli siitä nous eikä sohval ei enää menty. Yks päivä mä sit aattelin ku iskä oli vaan kotona et mä koitan jos se ei vaik muistais enää tätä sääntöö. Menin varovasti sen kylken kii ja sit ku se tajus et oon siin vieres katoin isoil ruskeil silmil sitä kysyvästi. 

Iskä totes "Patu ku sä et sais olla sohval, sun tarviis men lattial. Vai mitä mielt sää oot?" 

Mä sit sit katoin iskää silmiä räpäyttämättä ja päästin piiiiiiiiiiiiiiitkän pinkeen pierun ja surkeen ulvahduksen siihen päälle. Siinä sulle mielipidettä lattial menemisestä. Iskä ei oo kyl kovin hyvä ottaa palautetta vastaan kun se vaan nauro mulle. Ja kerto kai se tästä äiskällekkin ja sit ne nauro molemmat mulle.

Nyt siitä säännöstä on jo mun onneks vähä jo lipsuttu ja mä saan olla sohval  melkein ku ennenkin, äiskä on kyl tosi tarkka ton tyynyepisodin jälkeen et en vaan syö mitään enää tääl. 

Sanon vaan et parempi olla jatkossa syömättä ku syksy tulee niin on paljo kivempi olla sohval äiskän kainalos lämpimäs ku yksin lattial.

Täältä tulee Patu!

Moro vaan kaikille!

Mun nimi on Patu ja mä oon Bostoninterrieri. Oikeelta nimeltäni mä olen Outsapopin Unabomba.

Ikää mulla on huikeat 10kk.

Tällä hetkellä mä asustelen Satakunnassa, tarkemmin Harjavallassa mun iskin ja äiskän kanssa. 

Mulla on myös pari velipuolta, ne on sellasii pikkusii ja niil on pitkät hännät.

 Tää täs on Elmeri, se koittaa välil haastaa leikkiin mut äiskä on sitä mieltä et parempi olla leikkimättä.

Ja tää vaalee on sit Sulo, se vaan ain nukkuu ja on mun mielestä vähä tylsä.

Koska me bostonit ollaan tosi energisii, mä varsinkin on iskil ja äitil välil tekemistä et ne saa "kulutettuu" mut loppuun. Äiskä ja mä käydään maanantaisin harjottelee agilityy, ihan vaan sellasta pentujuttuu, ku ei näin nuori saa kuulemma viel hyppii. Sit se on käyny mun kans myös sellasel arkitottelevaisuuskurssil koirakoulus, mis mä opein kaikkii hienoi temppui. Siellä myös harjoteltiin hihnassa kävelyy ja ekal kävelyl mä en oikein tajunnu homman juonta ja olin ihan märkä vedestä. Toisel kerral mä kävelinki sit jo ihan mallikkaasti ja musta ollaan oltu tosi ylpeitä. Kovasti äiskä on haaveillu et menis mun kans tokoilee, se on kuulemma tosi tarkkaa puuhaa enkä mä tiedä miten äiskän hermot kestää sellasta jos tarvii asennossa seisoo? Makkararuutua ollaan harjoteltu myös pari kertaa ja mun haaveena on isona olla jälkikoira, parempi kun muut vaikka ei meillä bostoneilla kuulemma ole jotain peekoo-oikeuksia että voitais kisata ja voittaa kaikki.

Lisätään tähän loppuun vielä pari edustukuvaa minusta itsestäni! Kuulemisiin!

Ps. mä toivon et äiskä saa tän blogin näyttää mahdollisimman nopeesti fiksummalta kuin mitä se nyt on.