Kaikkihan lähti siitä, että Hönö eli mun pikkuveli tuli meille jotta mulle olis seuraa. Äiskää ja iskii kävi sääliks ku ain jäin yksin kotiin työpäivien ajaks ja jouduin olee vaan eteises. Mua ei voinu jättää yksin kotiin muualle ku sinne, muistatte varmaan mitä tapahtu mun kirjotuksessa "koiraportti". No ne sit aatteli viksuina insinööreinä, että kun mulla on seuraa en keksi mitään tuhmuuksia. Eka ne kokeili mein antaa olla kahestaan kauppareissujen verran ja ne on menny ihan okei. Tänään tuli sitten se päivä jona me jäätiin pidemmäks aikaa kaksistaan. Me juostiin Hönön kans niitä ilosen vastaan, mä ehkä vähä varovaisemmin koska osasin vähä odottaa mitä seuraavaks tapahtuu. Mut mitä ihmettä, äiskä vaan nauro ihan hulluna kun se pääs olkkariin! Mä katoin sitä Hönön kanssa tuolta eteisestä ihan ihmeissäni. Ei sitä naurua kauaa silti riittäny, sit ku se oikeesti tajus mitä oli tapahtunu. Tän päivän jälkeen me sit joudutaanki olee kahestaan Hönön kans tuol eteises, mut ei voi mitään ku tulee tylsää niin on pakko keksii tekemistä.
Kyl mulle lopulta vähän syyllinen olo tuli, mutta nyt uni vie voiton!
